Lupaavan tyylikästä
Julkaisuvuosi:
2015
Ensikosketus: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: The
Greatest Hits
Löytyykö levyhyllystä:
Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
Tällä kertaa kesti
hetken aikaa löytää levytys, johon jaksaisi syventyä ja sitten
innostua kirjoittamaan siitä. Mutta sitten päädyin helsinkiläisen
Colorbluen facebooksivuille, ja siellä oli ilmoitus heidän juuri
ilmestyneestä ensimmäisestä EP:stään. Neljä biisiä ei liian
haastavaa, mutta ei täysin turhanpäiväistäkään tunnelmallista
poprokkausta oli juuri nyt tarpeeksi innostavaa
kuunneltavaa.
Colorblue on ollut tänä
vuonna varsin aktiivinen. Ennen tätä EP:tä he ovat julkaisseet
neljä biisiä – joita ei löydy tältä EP:ltä – ja ovat
tehneet niistä kolmeen (Blue is Our Color, Let You Go ja The Poison)
myös musiikkivideon. EP:n neljästä biisistä musiikkivideo löytyy
Seven7eenistä, joka on biiseistä popein ja menevin. Muut kolme ovat siihen verrattuna hieman rauhallisemmin eteneviä, mutta samalla tavoin
hienohkosti loppua kohti kasvavia poppauksia. Viimeisenä kuultava
kohtalokas The Greatest Hits on muita biisejä kiinnostavampi myös
alussa ja keskivaiheilla. Jotenkin muissa biiseissä tuntuu olevan
jotain liikaa – liikaa tekstiä, liikaa osia, liikaa kikkoja –
mutta TGH jaksaa kiinnostaa alusta loppuun, ja vaikka se ei
varsinaisesti olekaan hitti, niin hyvin onnistunut biisi se on.
There's No Space But We
Take Our Place on, sanotaanko, lupaava EP-debyytti. Tai ainakin miellyttävää
kuunneltavaa. Biisejä voisi kyllä vielä tiivistää, kikkailua karsia ja tekstien sujuvuutta miettiä, mutta omaa saundia ja kykyä erottua massasta on jo. En varsinaisesti osaa sanoa, millaiset
tulevaisuudennäkymät Colorbluella on, mutta olen iloinen siitä,
että he tekevät musiikkia.
Tekstit
