Poptähden itsenäistyminen
Julkaisuvuosi:
1986
Ensikosketus: 201?
Ensikosketus: 201?
Helmeilevimmät biisit:
Nasty, You Can Be Mine, When I Think Of You
Löytyykö levyhyllystä:
Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
Blogi palaa kesätauolta!
Perusmeno päällä eli kaksi kirjoitusta per viikko, kunnes
kirjoitusinto hieman laantuu. Intoa riittää varmastikin ainakin
muutaman viikon ajan; kesällä tuli kuunneltua innostavia levyjä,
ja varmastikin lähiviikkoina julkaistaan uuttakin mielenkiintoa
herättävää musiikkia.
Kesän kovimpia
musiikillisia uutisia oli ainakin minulle Janet Jacksonin paluu, ja
hänen paluu sai minut palaamaan hänen aiemman tuotantonsa äärelle,
josta saa hyvän ja kattavan kuvan vaikkapa lukemalla tämä
Nuorgamin juttu. Oma kiinnostukseni Ms. Jacksonin tuotantoon kohdistuu
lähinnä hänen klassisimpiin levyihinsä eli Controlliin, Rhythm
Nation 1814:n, janet.:iin ja The Velvet Ropeen, ja niistä kuunteluun
meni nyt ainoastaan ensinnä mainittu, koska se ei kärsi muiden
mainittujen levyjen riivauksista, eli interludeista ja liiallisesta
kestosta.
Control on levy, jolla
Jackson esittelee itsensä: hän on nuori nainen aikuisuuden
kynnyksellä, valmiina olemaan itsenäinen, päättäväinen ja
määrätietoinen, valmiina olemaan valovoimainen poptähti. Ja aidon
poptähden tavoin Jackson ei vain laula biisejä kiltisti alusta
loppuun, vaan erilaiset biiseille ripotellut naurahdukset ja
äännähdykset tuovat esiin hänen leikkisyyttään ja asennettaan.
Janet Jackson ei ole vain laulaja, vaan persoona. Mutta kyllä ne
biisitkin sieltä löytyvät. You Can Be Mine, Nasty ja What Have You
Done For Me Lately tanssittavat armoa antamatta, When I Think Of You
on ihana poppaus, The Pleasure Principle todistaa että parisuhteen
päättymistä voi käsitellä menevän sensuellistikin ja levyn
päättävät Let's Wait Awhile ja Funny How Time Flies (When You're
Having Fun) toimivat tervetulleena vastapainona muiden biisien
rytmikkäälle etenemiselle ja vihjaavat onnistuneesti Jacksonin
tulevien levyjen aistillisemmasta menosta. Kaiken kaikkiaan Control
on nuoren poptähden sopivan viaton ja energinen levy. Mitähän kuukauden päästä julkaistava Unbreakable tuo
tullessaan?