Tunteikasta poppausta
Julkaisuvuosi:
2014
Ensikosketus: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit:
Island, Are We Living, The Key, My Shelter
Löytyykö
levyhyllystä: Kyllä, Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.8
Viime viikolla kirjoittelin suomeksi
laulavista bändeistä. Tällä viikolla vuorossa on suomalaiset
englanniksi itseään ilmaisevat bändit. Ekana helsinkiläinen
Flannelmouth, joka palaa levytyskantaan viiden vuoden tauolta.
Flannelmouth on aina ollut laadukas
indiesti rokkaava ja poppaava yhtye, oli sitä brittipopista ja
-rokista ponnistavalla debyytillä (Rain Inside) kuin intohimoisella
ja tunteikkaalla kakkoslevyllä (The Heart Cannot Hold) – noihin
levyihin pääsee tutustumaan soundcloudisssa – ja on sitä myös
kolmannellaan, Helsingistä inspiroituneella I Am the Townilla.
Laadun lisäksi myös intohimo on yhä läsnä, mutta ehkä hieman hallitummin kuin
aiemmin. Etenkin laulaja Tuomo Kuusella on niin äänenkäyttö,
lausunta kuin tunteiden ilmaisu paremmin hallussa kuin aiemmin, mutta myös muuten meno on harkitumpaa
ja hillitympää. Ekoilla kuuntelukerroilla hieman
kaipasinkin ekan levyn suoraviivaisempaa menoa ja tokan levyn
kiihkeää heittäytymistä, mutta kuuntelukertojen lisääntyessä
levyn heleä ja perinteikäs poppaus on alkanut toimimaan. Pelkkää
helkettä levy ei tosin ole, vaan sieltä löytyy myös rouhevampaa
rokkausta ja mainioita kitarasooloja (mm. Light Arrowsin loppuosa),
kaunis tunnelmointi (Are We Living), kireää ja hitusen väkinäistä
rokkausta (nimibiisi, June), kunnianhimoinen tunnelmointi (No One Hears the
Silence) ja raikkaasti poprokkaava, hienosti lopussa kasvava oodi
Helsingille (My Shelter).
Flannelmouth on tehnyt hyvän levyn,
niin hyvän että se voisi olla vaikka viikon levy jollain
radiokanavalla (lue: Radio Helsinki). Menestystä Flannelmouthille!