Lahjakas räppäri leijuu ja tunteilee
Julkaisuvuosi:2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: My Road, Shooting Stars, RBLS
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
6.7
6.7
"I know I'm gifted, but I don't
rub it in your face/ except on my albums but you know that that's my
private space/ if you don't wanna hear it, don't go near it/ just
don't play that shit", suurinpiirtein noin toteaa Noah Kin
kolmannen levynsä päättävässä Duskissa. Ja niin, Now You See on
Noah Kinin yksityinen tila, jossa hän tuo esiin lahjakkuuttaan niin
räppärinä kuin tuottajanakin ja käsittelee omaa elämäänsä
rehellisesti ja tunteella. Ja Noah Kin onkin ehdottomasti lahjakas;
NYS onkin parhaimmillaan niinä hetkinä kun Noah Kin leijuu kunnolla
omassa kyvykkyydessään. Vähemmän onnistuneet hetket, näin
ulkopuolisen kuuntelijan kannalta, koetaan kun Noah
Kin keskittyy liikaa itseensä ja tunteisiinsa, mihin hänellä on
yksityisessä tilassaan tietenkin kaikki oikeus.
Noah Kinin räpäytys on koko levyn
mitalla sujuvaa, jopa persoonallista, mutta se mitä hän sanoo jää
monesti liian henkilökohtaiseksi. Kasvaminen
ihmisenä ja artistina, kunnianhimo, oman tiensä valinta ja
haasteisiin vastaaminen eivät ole minusta kovinkaan kiinnostavia
laulujen/räppien aihepiirejä, ei edes tai ainakaan Noah Kinin
räppääminä. Levyn pelastaakin sen musiikillinen anti yhdistettynä
Kinin räpäytykseen. Lukuunottamatta liikaa sydänsuruista Kanye
Westiä muistuttavaa Calmia – jossa vikana on enemmänkin Kinin
laulu ja ylenpalttinen sentimentaalisuus – levyn biitit ovat
iskeviä biisistä toiseen ja pääsyy siihen, että olen kuunnellut
NYS:n kerran jos toisenkin; esim. vaikka My Roadissa onkin kyse oman tiensä kulkemisesta, niin tuotanto nostaa sen hienoksi tunnelmapalaksi.
Noah Kin on "truly talented
artist". Tällä kolmannella levyllään hän on saanut aikaiseksi musiikin suhteen hyvän kokonaisuuden, jossa on vain kaksi hieman tunnelmaa
rikkovaa biisiä (Calm ja You Never Asked). Kuitenkin, niinkuin räpissä yleensäkin, teksteillä on suuri painoarvo ja ainakin minusta tuntuu, että ne keskittyvät liikaa Noah Kiniin itseensä. Mutta kaikille jotka ovat kiinnostuneet Noah Kinistä persoonana levy antaa varmasti myös tekstien suhteen paljon. Muut voivat nauttia sitten etenkin niistä hetkistä joina hän revittelee kunnolla: