#381 Now You See

                         Lahjakas räppäri leijuu ja tunteilee







Julkaisuvuosi:2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: My Road, Shooting Stars, RBLS
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

                                          Levyn huumaavuus
                                                   6.7

"I know I'm gifted, but I don't rub it in your face/ except on my albums but you know that that's my private space/ if you don't wanna hear it, don't go near it/ just don't play that shit", suurinpiirtein noin toteaa Noah Kin kolmannen levynsä päättävässä Duskissa. Ja niin, Now You See on Noah Kinin yksityinen tila, jossa hän tuo esiin lahjakkuuttaan niin räppärinä kuin tuottajanakin ja käsittelee omaa elämäänsä rehellisesti ja tunteella. Ja Noah Kin onkin ehdottomasti lahjakas; NYS onkin parhaimmillaan niinä hetkinä kun Noah Kin leijuu kunnolla omassa kyvykkyydessään. Vähemmän onnistuneet hetket, näin ulkopuolisen kuuntelijan kannalta, koetaan kun Noah Kin keskittyy liikaa itseensä ja tunteisiinsa, mihin hänellä on yksityisessä tilassaan tietenkin kaikki oikeus.

Noah Kinin räpäytys on koko levyn mitalla sujuvaa, jopa persoonallista, mutta se mitä hän sanoo jää monesti liian henkilökohtaiseksi. Kasvaminen ihmisenä ja artistina, kunnianhimo, oman tiensä valinta ja haasteisiin vastaaminen eivät ole minusta kovinkaan kiinnostavia laulujen/räppien aihepiirejä, ei edes tai ainakaan Noah Kinin räppääminä. Levyn pelastaakin sen musiikillinen anti yhdistettynä Kinin räpäytykseen. Lukuunottamatta liikaa sydänsuruista Kanye Westiä muistuttavaa Calmia – jossa vikana on enemmänkin Kinin laulu ja ylenpalttinen sentimentaalisuus – levyn biitit ovat iskeviä biisistä toiseen ja pääsyy siihen, että olen kuunnellut NYS:n kerran jos toisenkin; esim. vaikka My Roadissa onkin kyse oman tiensä kulkemisesta, niin tuotanto nostaa sen hienoksi tunnelmapalaksi.

Noah Kin on "truly talented artist". Tällä kolmannella levyllään hän on saanut aikaiseksi musiikin suhteen hyvän kokonaisuuden, jossa on vain kaksi hieman tunnelmaa rikkovaa biisiä (Calm ja You Never Asked). Kuitenkin, niinkuin räpissä yleensäkin, teksteillä on suuri painoarvo ja ainakin minusta tuntuu, että ne keskittyvät liikaa Noah Kiniin itseensä. Mutta kaikille jotka ovat kiinnostuneet Noah Kinistä persoonana levy antaa varmasti myös tekstien suhteen paljon. Muut voivat nauttia sitten etenkin niistä hetkistä joina hän revittelee kunnolla:
  



Posted in , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.