Rakkautta
ensi kuulemalla
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: 5785201, Keep
Moving, Strange Emotion
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus
9.0
Ysäri-teemaviikko on ohi ja Levy
päivässä siirtyy taas nykyisyyteen. Itse asiassa jokainen tämän
viikon levy on tältä vuodelta, ja neljä viidestä levystä on
julkaistu nyt syyskuussa. Ensimmäisenä käsittelyssä on Kanadan
Hamiltonista tulevan Jessy Lanzan debyyttilevy Pull My Hair Back.
Ensin pakollinen maininta: Jessy Lanza
on tehnyt levyn yhteistyössä Junior Boysin – JB on modernin
elektropopin suuria nimiä – myös Hamiltonissa asuvan Jeremy
Greenspanin kanssa. Eli siis aidosti yhteistyössä, niin että Lanza
ja Greenspan ovat 50/50-mentaliteetilla tehneet musiikkia yhdessä,
ja Lanza on sitten siihen päälle vielä laulanut. Lisää
musiikintekoprosessista voi lukea täältä. Mutta sitten itse
asiaan, eli onko musiikki hyvää? On, todella hyvää.
PMHB on sensuellia soulahtavaa
elektroa hieman Jessie Waren viimevuotisen Devotionin tapaan.
Kaunista, tunnelmallista, melodista ja rytmikästä fiilistelyä,
jota kantaa yhtälailla Lanzan pehmeä, jopa välillä huokaileva,
mutta silti määrätietoinen ääni kuin hillityt, mutta vahvat
taustatkin.
Jessy Lanza ei ole kovinkaan
hittihakuinen musiikissaan, eli levyltä ei löydy mitään helposti
mieleen jäävää soulpophittiä. Levyn videobiisi Kathy Leekin on
hitiksi hieman liian persoonallinen tapaus. PMHB onkin siis
enemmänkin levykokonaisuus, joka pysyy vahvana alusta loppuun. Levyn
loppupuolella on kyllä pieni vaara, että aistikasta tunnelmointia
voisi olla liikaakin, mutta jokainen kappale on tarpeeksi laadukas ja
koukukas, että kyllästymistä ei ehdi syntyä. Yksittäisistä
kappaleista voisi mainita mielenkiintoisesti alkavan 5785021:n –
kyllä, se on puhelinnumero johon voi soittaa –, jossa Lanza
leikittelee äänellään, hillityn kiihkeän tanssipala Keep
Movingin ja viimeiseksi hitaaksi sopivan 70-luvun lopun hengessä
tunnelmoivan Strange Emotionin.
Jessy Lanza on PMHB:llä hyvin
tyylitajuinen. Tästä tyylitajusta hyvä osoitus on Kathy Lee: