Meillä käynnistyy tällä viikolla ysäriteemaviikko! Jokainen viikon julkaisu on ysäriltä peräisin, tarkemmin sanottuna oikeastaan vuodelta 1990. Itse en ollut vielä kerennyt edes syntyä tuolloin. 1990 oli kuitenkin musiikin osilta loistava vuosi. Sen todistaa muun muassa Public Enemyn järjestyksessään kolmas albumi: massiivinen Fear of a Black Planet, joka ei jätä ketään kylmäksi.

En ole ennemmin tutustunut Public Enemyyn kuin muutaman singlen muodossa. Lauri tarjosi minulle ysäriviikoksi tämän mestariteoksen ja minähän päätin kokeilla. Olen nyt viikon sulatellut Fear of Black Planetia ja löydän joka kuuntelukerralla lisää kerroksia. Se on vihainen, kantaaottava ja moniulotteinen hiphop-albumi. Se on ihan varmasti yksi parhaista hiphop-levyistä, joita olen koskaan kuullut.

"elvis was a hero to most but he never meant shit to me you straight up racist that sucker was simple and plain mother fuck him and john wayne"

Sanoituksiltaan Fear of Black Planet on niin rääväsuinen levy kuin vain hiphop-pioneereilta voi odottaa. Kunniansa saavat kuulla niin Elvis Presley kuin John Waynekin. Kekseliäitä vittuilua ja suorasanaista hävyttömyyttä - "TNT" saa sen kuullostamaan vain yksinkertaisesti niin hyvältä. 

Fear of Black Planet on monella tapaa sämpläysklassikko. Vaikka sampleja on enemmän kuin laki sallii, se ei silti kaadu omiin jalkoihinsa missään vaiheessa. Se on toteutukseltaan täydellinen levy. Kaikki rumpulyönnit, sämplet, skrätsit ja instrumentaalipätkät toimivat erinomaisesti. 20 biisin mittainen levy ei tunnu edes pitkältä!

Se on alusta loppuun asti hurjaa musikaalia - vaikka levyn julkaisusta on kulunut 23 vuotta, se on edelleen iskukykyinen ja pesee nykyajan hiphop-levyillä lattioita.