Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Weightless
Löytyykö levyhyllystä: Spotify


Washed Outin (a.k.a. Ernest Greene) toisen albumin nimi, Paracosm kuvaa yksityiskohtaista mielikuvitusmaailmaa, joka muodostuu kuvitteellisista ihmisistä ja eläimistä sekä historiasta ja kulttuureista. Levyn avaavan intron Entrancen tarkoituksena on ilmeisesti johdattaa kuuntelija tähän mielikuvitumaailmaan, mutta minua se lähinnä ärsyttää. Reilun minuutin pituinen instrumentaali solisee, lepertelee ja livertää. Itselleni kappaleesta kuitenkin tulee mieleen Disneyn kuuntelukasetit lapsuudestani, "käännä sivua kuullessasi tämän äänimerkin". Ja vaikka rakastankin nostalgiaa, tässä yhteydessä se enimmäkseen kauhistuttaa. Mitä on tapahtunut yhdelle rakkaimmista dream pop/chillwave -artisteistani?

Helpotuksekseni Entrance vaihtuu hieman haparoiden ensimmäisenä singlenä julkaistuksi It All Feels Rightiksi. It All Feels Right kuulostaa tutulta Washed Outilta, vaikka olinkin odottanut kappaleelta enemmän. Toki Greenen laulu kuulostaa edelleen hellältä ja en epäröi hetkeäkään kehoitusta sulkea silmät ja ajatella merta. Mutta taustalle ajoittain ilmestyvä vinkuva pyörre sekoittaa ajatukseni ja alkaa rasittamaan. Samalla myös pelkään, miltä levyn loput kappaleet kuulostavat. Valitettavasti joudun pettymään, sillä levy ei missään vaiheessa lumoa minua samalla tavalla kuin Washed Outin edellinen levy, Within And Without. Toki Within And Withoutin ilmestymisestä on kulunut jo kaksi vuotta, joten ehkä odotukseni ovat ajan myötä nousseet liian korkealle. Toivon, että Paracosmilta löytyisi ajan kanssa kappaleita, jotka rauhoittaisivat mieleni ja veisivät sydämeni, mutta ainakaan vielä niin ei ole käynyt.

Paracosmilta puuttuu se viileys, jota rakastin Within And Withoutilla. Greenen Paracosmille luoma satumaailma on täynnä kirkkaita värejä, lintujen laulua, kilinää, kujerrusta ja leppoisia rytmejä. Mutta minä kaipaan Within And Withoutin veden värejä, viileitä lakanoita, melankolisia öitä ja unisia hetkiä. Lähimmäs toiveitani pääsee Weightless, jonka katkeransuloinen teksti tuudittaa raukeaan syleilyynsä. Ja se on sitä, mitä haluan kuunnellessani dream popia/chillwavea.

Paracosm on varmasti monen muun mielestä nerokas levy, eikä se minustakaan huono ole. Se ei vain ole sitä, mitä odotin/toivoin. Lisäksi kappaleiden taustoja sotkevat omituiset vivahteet, jotka alkavat häiritsemään lähes jokaisella kerralla ja samalla hukuttavat alleen ne sävyt, joista pidän. Esimerkiksi levyn nimikkokappaleessa kuulen vain hetkittäiset kantrimaiset venytykset ja unohdan taustan surumielisen ja herkän pianon.

Washed Outia voi käydä kuuntelemassa livenä Tavastialla 7.10.2013. Ja vaikka Paracosm olikin itselleni hieman pettymys, olen silti erittäin iloinen tulevasta keikasta. Nähdään siellä.