Valoa Pimeydestä
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Pimeys, Igor, Boris, Hugo ja mä, Näin sinut unessa, Kunnia
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus
7.0
Pimeys. Erittäin hyvä nimi bändille, mutta samalla arveluttava. Soittaako yhtye liian melankolista ja mustanpuhuvaa suomirockia, joka kiehtoo hetken ja lopulta aiheuttaa masentavan kyllästymisen tunteen.
Ei sinne päinkään. Muut on jo menneet -albumin yhtyeen nimeä kantava pianovetoinen avausraita on nimestään huolimatta täynnä toivoa. Pimeys laulaa vakavista aiheista, mutta ei anna itsensä vajota pysyvästi pimeälle puolelle.
Pimeyden toukokuussa julkaistu debyyttialbumi Muut on jo menneet tuo korviin tuttuja säveliä vuosien varrelta. Suomirockin perinteet ovat vahvasti läsnä ja välillä ammennetaan brittipopin puolelta.
Viime vuonna singlenä julkaistu Elämä kiinnostaa ei säväyttänyt tai saanut minua kiinnostumaan yhtyeestä. Biisi on mukaansatempaavaa poppia, mutta liian yksinkertaista sellaista.
Debyyttialbumin kakkosraita Rakennukset kuuluu samaan kastiin. On menty sieltä, missä aita on matalin ja toivottu yksinkertaisten ainesten muuttuvan hitiksi. Onneksi nämä kaksi biisiä ovat kaukana albumin parhaimmista paloista.
Pimeys osaa tehdä myös oikeasti kiinnostavia pop-kappaleita. Igor, Boris, Hugo ja mä groovaa introsta alkaen täysillä. Laulun ensimmäiset säkeet ”Tällä kadulla on aina bileet, kulkukoirat ne kusee mun oven eteen, ja meteli on aina korvia huumaavaa”, herättävät heti mielenkiinnon. Kertosäe toimii, groove jatkuu ja levy alkaa kiinnostaa toden teolla.
Kunnia on samankaltaista toimivaa poppia. Biisistä tulee vahvat Zen Café -vibat, mutta se ei häiritse. Tekstipuolellakin pyörä on tavallaan keksitty uudelleen. Siitä huolimatta kertosäkeen hokema ”Isit on ollut sodassa ja isin isit on ollut sodassa, entäs minä / jokainen haluaa komentaa ja jokainen imee kuudesti laukeevaa”, on vaikuttava.
Osasta levyn rauhallisemmista kappaleista jää hieman välipalan maku. Mielenkiintoisella introlla alkava Asema tai tyylipuhdas, mutta tylsä Helsinki eivät herätä juuri minkäänlaisia tunteita. Tyylipuhtaus ei ole aina hyve, pieni rosoisuus on yleensä kiinnostavampaa.
Kulmikaammin rullaava Siitä on jo kauan on sävellyksenä ja musiikillisesti levyn kiinnostavinta antia. Sen sijaan sanoituksista tulee oudot fiilikset. Nuoret miehet laulavat kuihutuvasta avioliitosta ja omakotitalosta. Aihe on hyvin kulunut ja siihen on vaikea löytää uutta näkökulmaa.
Tunnelmallisesti levyn mielenkiintoisin kappale on Näin sinut unessa. Basisti Jukkis Virtanen tekee loistavaa työtä ja kuljettaa biisiä eteenpäin. Lyriikoille on jätetty riittävästi tilaa. Soundimaailma tuo välillä mieleen Twin Peaksin.
Yhtyeen soitto on tyylikästä, tällaista soundia haluaisi kuulla enemmänkin. Soittimet on eroteltu hyvin, lauluilla on riittävästi tilaa ja hyvät puhallinsovitukset ovat kirsikkana kakun päällä.
Suurin ongelma on lauluissa. Kosketinsoittaja Joel Mäkinen ja kitaristi Pekka Nisu laulavat molemmat, mutta kummankaan äänessä ei ole mitään erityistä. Tämän vuoksi tekstien tulisi olla täyttä timanttia. Enkä tarkoita, että lyriikat olisivat jotenkin huonoja, mutta jatkuvan kiinnostavuuden saavuttamiseksi laulusoundin ja tekstien pitäisi mennä vielä askel eteenpäin.
Tähän kiteytyy Muut on jo menneet -albumin ongelma. Levy on hyvä, tyylikäs, parhaimmillaan loistava, mutta paikoitellen hieman tylsä tai itseään toistava. Debyyttialbumiksi huikea suoritus, mutta kokonaisuutena keskinkertaisuus.
On kuitenkin selvää, että yhtyeelle povattu loistava tulevaisuus ei ole tuulesta temmattu ennustus. Harva osuu ensiyrittämällä napakymppiin, mutta rohkeita puoliaan korostamalla Pimeys on seuraavalla kerralla hyvin lähellä.
Tekstit
Tavallaan mietin samoja juttuja, kun en debyytistä itsekään innostunut täysin. Itse tosin laittaisin syyn slovarien piikkiin, joita on levyllä aivan liikaa. Lisää vaan rockia kehiin, kun Elämä kiinnostaa osoittaa, että yhtye osaa sen puolen. En siis pidä sitä "liian helppona" kappaleena, kuten en Rakennuksiakaan. Hyviä, tarttuvia ja simppeleitä kappaleita, joissa on juuri sopiva määrä elementtejä. Ei rockin pidä olla liian monimutkaista!
VastaaPoistaEn välttämättä sanoisi, että levy olisi kokonaisuutenakaan keskinkertainen. Tarvitsisi vain enemmän koukkuja, kuten sanoitkin. Lupaava, mutta ei erinomainen.