#294 Tomorrow's Harvest

Hypnoottinen junamatka



Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Come to Dust, Palace Posy, Reach for the Dead, White Cyclosa
Löytyykö levyhyllystä: Ei

Levyn huumaavuus
8.5


On maanantai ja se on minun vuoroni taas kirjottaa levyjuttua. Haluan kokeilla tässä ja nyt jotain ihan uutta - jotain mitä en ole koskaan ennemmin kokeillut. Jotain vaarallista ja vaikeaa - sellaista musiikkia johon minulla ei ole minkäänlaista suhdetta.

Istun junassa. Olen matkalla Lapista takaisin Helsinkiin. Ravintolavaunu on täynnä ihmisiä. Edessäni on liukuovi, joka aukeilee itsestään koko ajan. Todella häiritsevää, kun sieltä kulkee koko ajan hirveä veto. Alkaa nilkkoja paleltaa.

Btw, minun valintani tänään on Boards of Canada. Yhtye, joka on minulle taustoiltaan tuttu mutta en ole ikinä kuunnellut kyseiseltä kaksikolta yhtäkään levyä alusta loppuun. Boards of Canadan uudessa levyssä, Tomorrow's Harvestissa on jotain todella maagista. Mutta mitä se oikein on? Bändi julkaisi kokopitkän viimeksi vuonna 2006. Seitsemään vuoteen eivät skotlantilaiset veljekset ole avanneet suutansa uuden pitkäsoiton tiimoilta. 

Laitoin vasta albumin soimaan ja Tomorrow's Harvest solisee korvissa kuin Radioheadin Kid A. Tämähän on kuin jonkun tieteisjännärin (mieleen tulee Minority Report tai Blade Runner) soundtrack. Kun pistän silmät kiinni, nään Harrison Fordin kävelemässä futuristisessa ympäristössä kyber-ase kädessään. Tämä ei todellakaan ole mitään tavanomaisinta musiikkia.

Biisit on aika minimalistisia. Mutta hypnoottisia. Come to Dust äsken sai meikäläisen ihon kananlihalle. Täähän toimii! Kepeän rentoja rytmejä, elektroninen äänimaailma ilman minkäänlaista "laulua". Tuntuu kuin leijailisin avaruudessa.

Levyn loppupuolisko tuo mieleen Aphex Twinin ja ennen kaikkea Burialin. Burial on vain paljon nopeatempoisempi ja kaikin puolin "helpompi" tapaus. Luukutin aikoinaan paljon Burialin Untruea, tästä tulee samanlaisia fiiliksiä. Alan innostua Boards of Canadasta lisää ja lisää.

Levy loppuu ja tuntuu kuin olisin kattonut jonkun tosi hyvän leffan. Sellaisen, joka pistää miettimään syntyjä ja syviä. Juuri kun levy loppui, myös edessäni ollut liukuovi meni vihdoin oikeasti kiinni. Sattumaako? Tuskinpa vain.


Kuunnelkaa tää levy.



Posted in , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.