Julkaisuvuosi: 2013

Ensikosketus: 2013

Helmeilevimmät biisit: Ode To The Bouncer, Jenny

Löytyykö levyhyllystä: Spotify

Levyn huumaavuus

8,0

Monet tietävät Teemu Brunilan, tämän turkulaisen miehen joka on tullut kuuluisaksi The Crashin nokkamiehenä. Kyseinen kulttimainettakin kerännyt ja lukuisia loistavia popbiisejä luonut yhtye pisti pillit pussiin vuonna 2009. Brunila keskittyikin siitä lähtien lähinnä säveltämään ja sanoittamaan biisejä muille artisteille mm Jenni Vartiaiselle. Kunnes koitti kesä 2011 ja Studio Killersin Ode To The Bouncer alkoi soimaan radiossa. Laulajassa oli jotain hyvin tuttua ja animaatiobändin ympärillä pyörinyt tieto, että bändin yksi jäsen olisi Suomesta ratkaisi asian - Teemu Brunila aka "Chubby Cherry" on selkeästi tämänä animaatio kokoonpanon laulaja.

Ode To The Bouncer olikin mainio biisi ja kuuntelinkin sitä aikoinaan hyvinkin paljon. Bändi jäi kumminkin pieneen unholaan itselleni ja ajattelin tämän olevan projekti joka ei tuottaisi levyä tai jos tuottaa se ei olisi millään muotoa hyvä. Minulla jäi siis kuva yhden hitin ihmeestä. Studio Killersin omaa nimeään kantava debyyttilevy julkaistiin vihdoin kesäkuussa ja minulla on suoranainen ilo huomata miten erinomainen elektropop levy onkaan kyseessä.

Studio Killersin debyytiltä on turha odottaa mitään uutta tai mullistavaa - se mitä saat on todella ammattitaidolla tehtyä elektropoppia höystettynä Brunilan varsin uniikilla lauluäänellä. Levylle mahtuu suoranaisia hittejä ja jopa nerokkaita sävellyksiä. Jo mainitun Ode To The Bouncerin lisäksi etenkin Jenny on takuuvarma kesähitti. Onpahan kyseinen biisi päässyt jo Nelosen mainokseenkin asti.

Levyn materiaali on muutenkin kauttaaltan tasaisen laadukasta ja suoranaisia missejä ei mahdu joukkoon. Ainoastaan kliseiseltä "avicii-houselta" kuulostava Funky At Heart ei sovi levykokonaisuudeksi puserrettuun muottiin vaan hyppää räikeästi esille. Tämä on kumminkin vain pieni kauneusvirhe näinkin mainiossa kokonaisuudessa.

Studio Killers on ehdottomasti kesälevy - sen tarkoitus on piristää ja tanssittaa.  Levyn lyriikat ovat paikoitellen hölmöjä, mutta suoranaisia nokkeluuksiakin löytyy. Onhan oodi portsarille (ulosheittäjälle) jo biisin ideana suorastaan mainion omaperäinen ja varmasti monille baareihin sisälle kinuaville teineille tuttu. Jo tästä syystä levyltä on turha odottaa mitään kovin syvällistä, mutta se ei olekaan tämän levyn pointti. Nerokkuus voi olla myös yksinkertaisesti viihdyttävyydessä eikä taiteellisessa kikkailussa ja viihdyttävyyden Studio Killers hallitsee erinomaisesti.