#273 Burnaa


Svengaavaa verbaalista tykitystä





Levyn huumaavuus
8.5
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Julkinen sana, Ei tunnu missään, Kiristyskirje, Rakkaudella vihaajille
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Ricky-Tick Big Bandin nokkamies Valtteri Laurell Pöyhönen sai vuoden 2011 marraskuussa hyvän idean. Ja toteutti sen. Hän toi eturivin jazzmuusikoista koostuvan yhtyeensä toiselle levylle mukaan Julkisen sanan, räppärit Palefacen, Redraman ja Tommy Lindgrenin. Toukokuussa ilmestynyt Burnaa on big band -jazzin ja räpin onnistunut ristisiitos.

Ideassa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta se on lähtökohdiltaan erittäin kiinnostava. Paleface on kirjoittanut viime vuosien mielenkiintoisinta suomenkielistä lyriikkaa ja koko räppärikolmikon tekemiset GG Caravanissa ovat täyttä timanttia. 

Levy lähtee käyntiin jo aiemmin singlenä julkaistulla Julkinen sana -biisillä, joka svengaa, toimii ja esittelee koko konseptin yhdessä biisissä. Alusta asti on selvää, että homma on toteutettu tyylipuhtaasti. 

Albumin ensimmäiset raidat tuntuvat jotenkin liian tutulta. Kepeästi rullaava bändi soittaa perinteitä kunnioittaen ja sama räppikolmikko on vetänyt yhdessä jo monessa kokoonpanossa. Meininki ei säväytä täydellä teholla, kun tekstienkin kanssa liikutaan suhteellisen kevyellä tasolla. 

Sitten alkaa tapahtua. Se on jatsii kertoo nimensä mukaisesti tyylilajin perinteistä ja ilmiöistä. Redraman ja Palefacen yhteispeli toimii säkeistössä saumattomasti ja musiikki alkaa viedä mukanaan. 

Ei tunnu missään -kappaleen intro tuo mieleen Ultra Bran ja rauhallisempi raita tulee sopivaan paikkaan alun kovan tykityksen jälkeen. Lyriikat tuodaan henkilökohtaisemmalle tasolle. 

Levyn kahdeksas biisi Kiristyskirje vie agenttitunnelmiin. Teksti toimii älyttömän hyvin, biisi kertoo suomiräpin tilasta ja homma on rakennettu toimivasti sieppaustarinan muotoon. Päähenkilönä on tietenkin hip hop. 

Suosikkiraidaksi nousee kuitenkin Rakkaudella vihaajille, joka kolahtaa täydellä teholla. Räppärit battlaavat säkeistöissä tyylillä ja kertosäe toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan loistavasti. 

Kertosäkeen laini: ”Mä en keksi mitään rakentavaa ja juuri siksi suomiräppi on niin masentavaa”, kertoo osuvasti suomalaisen räpin ja oikeastaan koko musiikkikentän ongelmasta. Kenelläkään ei ole mitään oikeaa sanottavaa. Paleface, Redrama ja Tommy Lindgren näyttävät esimerkkiä muille. Näin tekstit tuovat musiikkiin sisältöä.

Kappaleen c-osan ”kahvipöytäkeskustelu” anteeksipyyntöineen taas pistää naurattamaan. Hyvään huumoriin törmää kotimaisessa musiikissa harvoin.

On sanottava, että Ricky-Tick Big Bandin & Julkisen sanan konsepti on nerokas. Jos Suomessa haluaa tehdä jazzilla rahaa, tällaisia projekteja kannattaa pistää pystyyn. 

Albumia on miellyttävä kuunnella, mutta tämän meiningin luulisi nousevan livenä aivan uudelle tasolle. 

On ryhdyttävä laskemaan riittävätkö rahat Pori Jazzeille tai Flow'hun. Tämä on pakko nähdä.

Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.