Ideakuvasto
Ensikosketus: 2005
Helmeilevimmät biisit: You Drew, When You Find Someone, For Your Sake
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,9
Ken
Stringfellow’n ja Jon Auerin johtama The Posies julkaisi 90-luvulla kaksi
voimapopin klassikkoa. Sekä Frosting on the Beater (1993) että Amazing Disgrace
(1996) olivat teini-ikäiselle Jarmolle tärkeitä levyjä, eikä kummankaan hehku
ole vuosien saatossa juuri himmentynyt. Auer ja Stringfellow ovat myös
julkaisseet pääosin mainioita soololevyjä. Ken Stringfellow’n tämänviikkoisen
Suomen kiertueen (tänään Tampere, huomenna Joensuu, torstaina Helsinki, perjantaina
Turku ja lauantaina Oulu) kunniaksi käsittelen tänään muutamilla sanoilla
miehen kolmatta soololevyä.
Toisin kuin
The Posiesin parhailla levyillä, Soft Commandsilla ei juuri kuulla sähkökitaraa.
Jos en sattuisi olemaan sitä mieltä, että biisi kuin biisi on parhaimmillaan
säröpumpuliin upotettuna, väittäisin, että sävykkäämpi tuotanto antaa
Stringfellow’n biisinkirjoitustaidolle poikkeuksellisen paljon tilaa loistaa. Levy
on puolilllaan pianon ja akustisen kitaran hallitsemia tasokkaita ja vahvoja
balladeja (You Drew, Known Diamond, Any Love, Let Me Do, Cyclone Graves ja Death
of a City), jotka tunnistaa poptaiturin tekosiksi viimeistään kertosäkeessä.
Kiinnostavampaa kuunneltavaa on kuitenkin levyn eläväisempi puolisko. Levyn toinen
kuusikko koostuu nimittäin The Posiesin hengessä soivasta rivakasta rallista
(Don’t Die), kevyen elektronisesta ja The Beach Boys -harmonioin koristellusta
täysosumasta (When You Find Someone), uhkaavasta, kauniista ja ylväästä For
Your Sakesta, joka olisi kuin kotonaan esimerkiksi The Notwistin Neon
Goldenilla, sekä Je Vous en Prie-biisistä, joka kuulostaa Ville Leinoselta
matkimassa ranskalaista iskelmää esittävää Nick Cavea. Valitettavasti levyllä
on myös You Become the Dawn -reggae, jossa tosin on melkoisen tenhoava
kertosäe, sekä dub-versio edellämainitusta (Dawn of the Dub of the Dawn), joka
ei ole enää yhtään hyvä.
Monipuolisten
sovitusratkaisujen ja tyylikokeilujen vuoksi Soft Commands ei ole yhtenäisin
tietämäni levy, mutta sitä on virheistään huolimatta kiva kuunnella. Kivaa on
myös mennä keikalle lauantaina, suosittelen muillekin!
Tekstit
Kommenttini ei liity levyyn, vaan pitää vähän lesoilla Ken Stringfellow -kokemuksillani. Ensimmäisen kerran näin hemmon The Posiesin comeback-keikalla Ankkarockissa 2005(?) ja ihan pirun kovan keikan jälkeen sain miehen vesipullon. Jee!
VastaaPoista2008 mies oli The Disciplinesien kanssa lämppäämässä R.E.M:iä Sonera Stadionilla ehkä noin kahdelletoista ihmiselle. Ken hyppäsi jossain vaiheessa keikkaa yleisöön ja samalla kun kaulaili jotain onnekasta tyttöä, niin hän kuristi minua. Kirjaimellisesti. Pyysi tosin jälkikäteen anteeksi, mutta olin vähän ihmeissäni.
Tämän levyn olen tainnut joskus kuulla, mutta enpä muista siitä kyllä yhtään mitään. Pitääpä tsekkailla löytyisikö jostain arkistoistani vielä.
MIks just tätä levyä ei voi olla Spotifyssa. Kaikki muut ilmeisesti löytyy.
VastaaPoista