Discosoturit terhakkaina

Sanon heti alkuun, että olen hitusen jäävi tämän levyn arvioimiseen. Disco Ensemble on nimittäin yksi niistä harvoista bändeistä, joista voin sanoa, että fanitan niitä. First Aid Kit kolahti 17-vuotiaaseen aikoinaan sen verran kovaa, että päädyin reissaamaan jopa pitkiä matkoja, jotta näkisin bändin. Sama touhu jatkui vielä Magic Recoveriesin aikoihin. Muutos tuli vasta edellisellä The Island of Disco Ensemblellä, josta en edelleenkään osaa sanoa kasvoinko minä erilleen bändistä, vai he minusta.

Tämän vuoksi en juurikaan odottanut Warriorsilta mitään. Jopa ensisinkku Second Soul kuulosti ensimmäisillä kuuntelukerroilla yhtä taantuneelta kuin Islandinkin tylsimmät perusrockailut. Muutamien kuuntelujen jälkeen löysin kappaleen sielun ja kiinnostus levyä kohtaan kasvoi. Yllätys olikin suuri kun Warriorsin laittoi soimaan.

The Islandin suurin ongelma itselleni oli levyn tylsyys. Aiemmin energinen ja luovan hullusti joka suuntaan tempoillut yhtye kuulosti kesytetyltä ja perusrockiin tyytyneeltä laumalta. Kovasti hehkutettu melodisuuskaan ei minua tavoittanut. Warriors jatkaa periaatteessa samalla meiningillä, tosin nyt biiseistä kuulee seitsemän vuotta sitten kuin lekan voimalla iskeneen energian, joka ei ole syönyt melodioita alleen. Varsinkin Eartha Kitt ja Chinese Sword säväyttävät hurjuudellaan.

Tämän levyn kohdalla ollaan puhuttu "aikuistumisesta" ja "kypsymisestä", mikä nyt ei ihan täysin pidä paikkaansa. Itse näkisin, että yhtye on enemmänkin keskittänyt ilmaisuaan melodioihin. Kolmella ensimmäisellä levyllä jotkut kappaleet runtattiin läpi, mutta nyt biisien pääosassa on joko Jussi Yläkosken kitaramelodiat tai Miikka Koiviston laulumelodia. Ratkaisu toimii hyvin ja kappaleet ovat pääosin todella hyviä. Rauhallisemmasta ja toimivasta ilmaisusta hyvät esimerkit ovat With Every Step ja  levyn päätösraita Your Shadow. Ainoastaan täysin riisuttu Hologram ja ironmaidenmaisella riffillä kulkeva 1000 Years eivät aiheuta minkäänlaisia säväreitä.

Warriorsin kuuntelu on kuin tapaisi monen vuoden jälkeen vanhan ystävänsä. Molemmat ollaan kasvettu, mutta tutut piirteet löytyvät edelleen. On todella vaikea sanoa onko tämä parempi levy kuin aiemmat, koska olen kasvanut kiinni niihin niin paljon, etten osaa suhtautua niihin subjektiivisesti, mutta Islandin tämä ainakin pieksee 100-0. Ei Warriors ainakaan levyhyllyssä häpeä paikkaansa vanhojen levyjen vieressä.