Tällä
kertaa suosikkisoittarissa päädymme krapulan tunnelmiin. Viikonloppu on päättymäisillään
ja huomenna on maanantai. Juhlikaamme siis sitä. Ensin käymme kuitenkin lauantai-illan ja –yön
tunnelmat läpi.
1. Kauko
Röyhkä – Lauantai-ilta
Kaveriporukalla
ollaan kauniina lauantaisena iltana ryyppäämässä. Kuljeskellaa rannoilla,
ollaan muutakin kuin kolme kortistojen jätkää. Aktille tehty melko
suoraviivainen ralli toimii mielenkiintoisen puolittaisen tarinan kautta.
Röyhkän kappaleissa monesti vihjaillaan eri suuntiin kertomatta siitä mitä
oikeasti tapahtui. Kannattaa kuunnella nousuhumalassa kun kävelet etkoilta
pippaloihin.
2.
Smashing
Pumpkins – 1979
Nostalgiatrippi
nuoruusvuosien mielentilaan. 1979 tuo mieleen ensimmäiset humalatilakokeilut ja
överit. Se tuo mieleen sen tunteen, miten maailma oli mahdollisuuksia täynnä ja
vastuuntunne ei painanut mieltä alas. Tunnelman ja nostalgian kautta 1979
nousee sfääreihinsä, se ei iske päälle kaahaamalla, vaan vie mielen
huolettomaan tilaan.
3.
Animal
Collective – For Reverend Green
For Reverend Green
on ihan ”sitä itseään”, kreisibailumusaa. Musiikkia jota on mahdoton kuvailla.
Ehkä eniten hyppimään pakottava kappale jonka tiedän.
4.
LCD
Soundsystem – Dance Yrself Clean
Soittolistamme
kehyskertomuksessa olemme päätyneet kahden aloittelukappaleen kautta klubille.
On pienen suvannon aika, Dance Yrself Clean alkaa hitaasti ja hiljaa, kunnes
kolmen minuutin kohdalla rumpukone isketään naamalle. Taas mennään.
5.
Bruce
Springsteen – Dancing in the Dark
Brucen ja etenkin
Born in the U.S.A.:n voisi helposti tuomita kaupalliseksi jenkkimeiningiksi
ensisilmäyksellä. Tarkempi silmäily todistaa sen kaiken ennakkoluulon vääräksi,
jopa kasarisoundit toimivat, jos niitä käyttää oikeisiin tarkoituksiin. Dancing
in the Dark kertoo ahdistuksen keskeltä löytyvästä toivosta. Lähtöasetelmien
takaa paljastuva intohimo toimii voimavarana. Se asettaa elämän paikallaan
junnaamisen omaan arvoonsa ja nostaa hetkestä nauttimisen kaiken edelle.
6.
Elliott
Smith – Punch and Judy
Bileet loppuu ja
mennään ulos jauhamaan alakuloinen kappale kertoo tarinan joka keskeytyy
kertosäkeen ”Can’t you ever treat anyone nice I think I’m gonna make the same
mistake twice”. Kappaleessa on jotain selittämättömän surullista ja kaunista.
Laskuhumala tekee tulemistaan.
7.
Billy
Bragg – Dolphins
Matkaamme meren
rannalle ja suurten kysymysten äärelle. Billy Braggin versioinnissa Fred Neilin
Dolphinsista on jotain suurta. ”This world may never change the way it’s been”.
Dolphins ei julista mitään, se kääntää katseensa pois suuren maailman
ongelmista omiinsa. Ehkä delfiinit ovat laulajiensa terapiaeläimiä elämän
koitoksiin.
8.
Tom
Waits – Closing time
Välisoitto. Hyvää
yötä.
9.
Animal
Collective – Spirit They’ve Vanished
Päätä särkee ja on
epätodellinen olo. Animal Collectiven, tai ehkä oikeamminkin Avey Taren ja
Panda Bearin yhteislevyn korkeataajuisia ääniä sisältävä nimikkoraita ei ehkä
piristä krapulaista tunnelmaa.
10. Yo La Tengo – Shadows
Krapulamorkkis ja
riidat iskevät päälle. I Wait in the shadows.
Tekstit
