Jos kuulisit korvillani kaupungin,
kuulisit varpusten heränneen henkiin viimeinkin, viimeinkin
Julkaisuvuosi: 2005
Ensikosketus: 2006
Helmeilevimmät biisit: Suudelma, Ikuisesti, Kevään ja kesän tähtikuvioita
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus:
9,4
Hämeenlinnasta kotoisin oleva Ultramariini tekee musiikkia
pikkukaupunkien yksinäisiin iltoihin, hetkiin jolloin tekee mieli pohtia elämän
kipukohtia. Jostain syystä se ei ole koskaan saavuttanut ”skenen” sisällä mitään
laajempaa arvostusta. Ehkä syy on sovituksissa, ehkä liiallisessa
suurieleisyydessä, tai tunteiden suoruudessa. Itselleni Ultramariini tuli
tutuksi jostain television kautta nähdystä show’sta, jossa he soittivat
Elohopeaa-hitin. Internetin kautta törmäsin musiikkiin uudelleen – kappale
kappaleelta siihen kasvoi kiinni.
Ultramariinin musiikki on suomalaiseksi
indie-rock-popiksi röyhkeän massiivista. Se käsittelee suuria elämää
liikuttavia tunteita suoran rehellisesti. Se asettaa itsensä mahdollisen pilkan
kohteeksi olemalla häpeilemättömästi itsensä. Se on musiikkia, jota ei ole keitetty
kivikovaksi itseironisia defenssejä täynnä olevassa maailmassa.
Levyn kansi antaa viitteitä siitä, millaisissa tunnelmissa
Kevään ja kesän tähtikuvioissa liikutaan. Toisin kuin debyytti Juuri ja juuri
olemassa, Kevään ja kesän tähtikuvioita ei sisällä hittejä. Se on melko
hitaasti syttyvää musiikkia, mutta joskus hyvä hidas syttyvyys on hyvä
ominaisuus. Levyä ei kuluta loppuun niin nopeasti, se kasvaa itsestään pään sisällä.
Tämä johtuu ehkä siitä, että Ultramariinin kappaleet on luotu osista, ne eivät
nojaa yksittäisiin melodisiin nerouksiin. Kitara- ja syntikkamelodiat vellovat
toisiaan täydentävästi. Kevään ja kesän tähtikuviot pelaa tunnelmilla, sen
maailmaan kuuluu pikkukaupunkiromantiikkaa, vaikeita ihmissuhteita ja
menneisyyden traumoja. Matti Johannes Koivun tunteikas ääni tukee levyn
äänimaailmaa ja lyriikoita täydellisesti.
Suudelma maalaa kuvan talvisesta kaupungista, ystävistä, vai
kenties rakkaista, jotka etsivät merkitystä elämilleen. Toiveikas Ikuisesti käy
läpi masennuksen tunnelmia. Viimeiseksi
kappaleeksi jätetty nimikkokappale summaa levyn tunnelman hyvin, se kasvaa hitaasti suuriin mittoihin ja
lopussa laskeutuu nopeasti takaisin unelmoiviin, yöllisiin tunnelmiin.
Ultramariinin musiikki, ja erityisesti Kevään ja kesän
tähtikuvioita, kuin tehty nautittavaksi yöllisillä yksinäisillä pyöräily- ja
kävelyretkillä lähimmälle ABC:lle. Kappaleet tapahtuvat paikoissa ja kuvaavat
tunteita, jotka kuuntelija voi yhdistää omaan elämäänsä.