I don't want to change a thing when there's magic
Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2009
Helmeilevimmät biisit: Magic in Here, Heart and Home, Going Blind
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn helmeilevyys
8,5
The
Go-Betweens on 70-luvun lopussa Australiassa perustettu helinäpopbändi, joka
kukoisti 80-luvulla, eli hiljaiseloa 90-luvulla ja palasi kolmella albumilla
2000-luvulla, kunnes lopetti toimintansa toisen perustajajäsenen ja
biisintekijän Grant McLennanin kuoltua vuonna 2006.
The
Go-Betweensin muistetaan yleensä 16 Lovers Lanesta (syystäkin, sillä se on yksi
täydellisimmistä poplevyistä) ja muutamasta singlebiisistä (Cattle and Cane,
Spring Rain), mutta hieman vähemmälle huomiolle jää se, että 2000-luvun
paluulevyt (Friends of Rachel Worth, Bright Yellow Bright Orange ja Oceans
Apart) ovat jokainen hyviä levyjä, comeback-viritelmiksi suorastaan
käsittämättömän vahvoja.
The Friends
of Rachel Worth on myöhempien aikojen Go-Betweensin tapaan hillitty, haikea, aikuinen
ja melodinen. Se on levy, jonka olemassaolon toveittain unohtaa, mutta jonka
kuuntelemisesta saa suurta mielihyvää jo ensimmäisen viiden sekunnin jälkeen. The
Friends of Rachel Worth on myös levy, jonka vaikutus tuntuu vähitellen. Muistaakseni noin kuudennen kuuntelukerran kohdalla tasapaksu mukavuus hälveni, jonka jälkeen kertosäkeet sykähdyttävät,
kitarointi ja taustalaulut lämmittävät sydäntä ja pikkunäteiltä vaikuttaneet
hiturit tuntuvat liki musertavilta.
Rachel
Worthin kymmenestä biisistä viisi on Grant McLennanin ja viisi Robert Forsterin
kirjoittamia. McLennanin biisit ovat melodisempia ja tasaisen nautittavia.
Forsterin biisit puolestaan ovat tummempia, rosoisempia ja karumpia, välillä
täysosumia (Surfing Magazines ja He Lives My Life), välillä hieman heikompia
(German Farmhouse). Levyn suurimmat helmet ovat kuitenkin McLennanin Heart and
Home ja Going Blind. Molemmat ovat biisejä, jotka edeltäjät (The Byrds),
aikalaiset (Orange Juice) ja seuraajat (The Lucksmiths) toivoisivat tehneensä.
Tekstit
