#182 Six

File Under: Easy Listening


Julkaisuvuosi: 1998
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Koko levy helmeilee ja poreilee jatkuvasti
Löytyykö hyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
7,5

Nuorena ja innokkaana ostin kuukausittain kilotolkulla halpoja levyjä huuto.netistä. Pieni osa ostoksista osoittautui korvaamattomiksi aarteiksi, suurehko osa oli kelpo levyjä, joita tulee kuunneltua edelleenkin, ja osa paljastui nopeasti kelvottomaksi köntsäksi, joka hautautui lapsuudenkodin kaappien kätköihin sinne jääkiekkokorttien ja akuankkojen joukkoon. Koska ostin levyjä aivan älyttömän paljon, osa levyistä jäi lähes kokonaan kuuntelematta. Tällaisen kohtalon kokivat esimerkiksi Mansunin Attack of the Grey Lantern ja Six.

Vajaa vuosi sitten päätin ottaa Mansunit kuunnolliseen kuunteluun, ja Attack of the Grey Lantern onkin ollut ahkerassa soitossa siitä asti. Brittipophuumaan sattunut Mansun-debyytti kuulostaa innokkaalta, raikkaalta, hämmentävällä tavalla ajattomalta ja, mikä tärkeintä, enimmäkseen ihan pirun siistiltä. Sixin kuuntelua puolestaan lykkäsin eilisiltaan saakka, koska olin ymmärtänyt sen olevan vaikea ja raskas, koska olin lukenut, että se on synkkä, masentava ja kestää noin 70 minuuttia, koska epäilin sen tuoksahtavan ikävästi progelta ja koska olin kuullut, ettei koko levyllä ole yhtään kertosäettä.

Positiiviset uutiset aluksi: huhut kertosäkeettömyydestä ovat liioiteltuja. Legacy ja Being a Girl ovat jopa hitahtavia ja minullekin ennestään tuttuja biisejä, jotka palkitsevat tunnin kuuntelun. Synkkä ja masentava Six saattaa sanoitusten osalta olla, mutta sanoituksiin en ensimmäisellä kuuntelukerralla juuri perehtynyt, koska ”The lyrics aren’t supposed to mean that much. They’re just a vehicle for a lovely voice” ja koska koko ajan tapahtui muutakin kiinnostavaa. 

Sixin biisit koostuvat enimmäkseen monista lyhyistä katkelmista, joista osa on kerrassaan nerokkaita ja osa ei, mutta jotka saavat ihmettelemään, mitä äsken tapahtui, jännittämään, mitä seuraavaksi on vuorossa ja harmittelemaan, kun jokin hieno yksityiskohta kestikin vain keskimääräisen Guided by Voices -biisin verran. Levyltä hehkuva suuruudenhulluus on ihailtavaa, joskin välillä turhauttavaa. Hirvittävin hetki on oopperahenkinen välisoitto, jonka levykokonaisuuden kannalta epäilemättä oleellinen merkitys varmaankin googlaamalla selviäisi, mutta joka maistuu sen verran paljon awyrjänältä, etten jaksa googlea tähän hätään avata. 

Sirpaleisuudestaan ja kestostaan johtuen Six on toki raskas, mutta myös kiehtova kokonaisuus, jonka parissa en tuntenut oloani hetkeäkään kyllästyneeksi. Levyistä ei varmaankaan pitäisi kirjoittaa yhden kuuntelukerran perusteella, mutta menkööt nyt. En nimittäin usko, että ihan hetkeen kuuntelen Sixiä uudelleen, enhän minä Inland Empireäkään viikottain katso. Noin 70 minuutin annoksen jälkeen hiljaisuus kuulostaa paremmalta kuin aikoihin.

Posted in , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to #182 Six

  1. Mulla on soinut Legacy päässä pari päivää, äsken muistin vihdoin laittaa sen soimaan myös Spotifyssa, sitten tulin silmäilemään blogeja ja näin tämän. Jopas sattui! Jännää että kuulit Sixin ekaa kertaa vasta nyt, vaikka eipä kyllä itsekään ole tullut vuosien mittaan hirveän monta kertaa kuunneltua, debyytti on soinut moninkertaisesti enemmän... Mutta nyt juttusi rohkaisemana voisin vaikka joskus kokeilla tätäkin. :)

    VastaaPoista
  2. Kaipa mie nuo Mansunit hätäisesti kuuntelin silloin joskus vuosia sitten, kun levyt ostin, mutta mitään muistijälkiä noista kuunteluista ei enää ollut.

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.