Päivän sää
Julkaisuvuosi: 2008Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Forever, Do You Love Me?, Last Kiss
Löytyykö levyhyllystä: Juu
Levyn huumaavuus
8,0
Oulussa
paistelee elokuun aurinko, joten taitaa olla hyvä hetki puristaa viimeiset
mehut kesälevyistä. Minulla yksi tämän kesän kuunnelluimmista kokopitkistä on
ollut The Explorers Clubin Freedom Wind, joka julkaistiin jo vuonna 2008, mutta
johon minä tutustuin vasta tämän vuoden kesäkuussa, kun levy loisti paikallisen
divarin metallilättyjen seassa timanttina sontaläjässä.
Freedom
Windin kattavaan kuvailemiseen riittää kolme sanaa: The Beach Boys. Levy ei
kuulosta The Beach Boysilta samalla tavalla kuin jonkin Animal Collectiven
väitetään kuulostavan, vaan samalla tavalla kuin The Beach Boysien All Summer
Long tai Pet Sounds kuulostavat Beach Boysilta. Siis paljon. Paikoitellen korva
erottaa myös kovasti muodikkaita softrock-vaikutteita. Näiden vaikutteiden
vuoksi Explorers Clubin debyytistä tulee mieleen Hal-yhtyeen vuonna 2005
julkaistu ihana, joskin helposti unohdettava, esikoislevy.
Siis, jos
sinä, arvon lukija, pidät omaperäisyyttä suurimpana musiikillisena hyveenä,
voit vähentää levyn huumaavuuspisteistä noin 8 pojoa ja unohtaa koko jutun,
mutta jos sinä, oikeamielinen lukijamme, olet enemmän kiinnostunut
erinomaisista popbiiseistä kuin omaperäisyydestä, avaa Spotify-tilisi, laita
soimaan Freedom Wind, kaada lasiin kylmää juomaa ja nautiskele hetki.
Freedom Wind
on täynnä kerrasta tarttuvia kertosäkeitä, upeita lauluharmonioita, sokerisia
sanoituksia ja rikkaita sovituksia. Harmittavasti, mutta tietysti, levyltä
puuttuu Don’t Worry Babyn, Wouldn’t It Be Nicen tai God Only Knowsin kaltainen
ylimaallinen kappale, ja sitä myötä myös se taika, joka The Beach Boysin
parhaissa levyissä on ja jonka vuoksi niitä kuunnellaan vuodesta toiseen.
Freedom Windiä tuskin kaipaa siinä vaiheessa, kun mehujää ei enää sula sormiin.
Nää sun levyjutut saa aina hymyn huulille. Loistava arvio, Jarmo on paras.
VastaaPoista