Here's the head, where's the crown?

Levyn huumaavuus:

9.7

Teemaviikkonamme oleva Flow-festival saa virallisen starttinsa tänään ja mikäs olisikaan parempi lopetus teemaviikollemme kuin päälavan kruunupaikalla (toivottavasti) esiintyvä Frank Ocean.

Frank Ocean toi itsensä julki noin vuosi takaperin Nostalgia, Ultra -mixtapellaan, jolla mies väläytteli jo lahjakkuuttaan. Useat samplejen pohjalta tehdyt kappaleet veivät huomiota miehen omilta biiseiltä, joissa oli toimivia melodioita, mutta se ns. jokin jäi puuttumaan. Sitä joku myös kutsuisi sieluksi.

Channel Orangella Ocean ei enää nostalgisoi. Taustat ovat sampleista liki vapaita ja Oceanin sanoituksissa seikkaillaan pinnallisuuden ja yksipuolisen rakkauden aiheuttamassa tyhjyydessä. Näistä aiheista Ocean on saanut kasattua monipuolisen ja hämmästyttävän hyvin kasassa pysyvän soul-paketin.

Taustoissa huomio kiinnittyy levyn ajattomuuteen. Nykyinen retrosoul-mania kun on aiheuttanut genren yksipuolisen menneisyyteen tuijottelun. Oceanin kappaleissa voi toki kuulla viitteitä menneisyyden suurmiehiin, mutta minimalistinen ja synteettinen tuotanto ei kuulosta menneisyyteen kurkottelevalta. Se on tietyssä mielessä modernia, olematta kumminkaan selkeästi 2010-lukulaista tai trendikästä. Se on ajatonta, mikä voi tosin johtua myös itse herra Oceanista.

Jos Frank Ocean ei vielä Nostalgia, Ultralla täysin vakuuttanut, niin Channel Orangea kuunnellessa ei voi miettiä mitään muuta kuin, että miten se mies taipuukin. Levyn tunnelmat vaihtelevat ilosta alakuloon ja nopeasta tykityksestä seesteisempään räppäämiseen, ja Ocean kuulostaa täysin suvereenilta koko ajan, eikä edes sorru siirappisuuteen tai juustoisuuteen. Miehellä ei ole pelkästään hieno ääni, vaan kun tulkinnatkin ovat upeita. Mm. Bad Religionin yksipuolisen rakkauden riuduttama tarina raastaa kuulijaa syvältä, koska Oceanin äänestä voi aistia sydämen särkymisen. Tämän uskottavammin ja koskettavammin ei sydänsuruista voi laulaa.

Voisin jatkaa hehkutusta loputtomiin, mutta päästän teidät kärsimykseltä. Channel Orange on odotukset täyttävä ja jopa reilusti ylittävä debyytti, joka nostaa Frank Oceanin nykyisen soul- ja r'n'b-skenen kovimmaksi nimeksi. Meillä on siis uusi kuningas!