Duo, jonka dynaamisuudesta Batmanin ja Robinin olisi syytä olla kateellisia
Julkaisuvuosi: 2011
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Lonely Boy, Little Black Submarines, Money Maker, Stop Stop
Löytyykö levyhyllystä: Ei, vielä
Levyn huumaavuus
9.2
The Black Keysin uran seitsemäs levy El Camino meinasi jäädä minulta kokonaan välistä. En pitänyt yhtyeen edellisestä levystä Brothersista muutamaa yksittäistä hetkeä lukuun ottamatta juuri lainkaan, eikä ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Lonely Boy riemastuttanut samalla tavalla kuin videolla tanssivaa herrasmiestä. Vielä kun levyn julkaisuhetkellä tunnuin hukkuvan muutenkin edellisen vuoden tsekkaamattomiin levyihin, niin El Camino meni mappi ö:hön. Kuukausi sitten lopulta hellyin ja annoin El Caminolle mahdollisuuden.
Siinä missä Brothers oli ylipitkä ja punaisen langan täysin kadottanut levy, on El Camino tervetullut ryhtiliike yhtyeeltä. Soundien puolesta yhtye ei ole lähtenyt mihinkään. Enää ei rämistä autotalleissa, vaan kaikki äänet kuulostavat kirkkailta ja todella potkivilta. Ero tulee siinä, että bändi ei El Caminolla kokeile tyylinsä taipuvuutta ihan joka suuntaan. Nyt pysytään juurevassa rockissa ja siinä The Black Keys onkin omaa luokkaansa.
Kun The Black Keysin kohdalla puhuu juurevuudesta, niin sitä ehkä pitää vähän selittää. The Black Keysin musiikissa kun kuuluu mustan rytmimusiikin juuret. Kaahausta rytmitetään ja maustetaan blues- ja soul-riffein, mikä tuo bändin sointiin vastustamatonta groovea. Jopa junttaavimmat kappaleet kuten Money Maker nousevat hienoon lentoon Patrick Carneyn eläväisen rytmityksen ja Dan Auerbachin tyylikkään kitaroinnin ansiosta.
El Camino on soiton ja soundien puolesta erinomainen levy, mutta nämä eivät auta, jos biisit eivät toimi yhtään. Tällä levyllä ne toimivat aivan älyttömän hyvin. Huteja ei ole ensimmäistäkään, on vain hyviä tai erinomaisia biisejä. Rock-levyjen helmasynti, eli biisien samankaltaisuus ja toistavuus loistaa myös poissaolollaan, eikä sitä ole edes tehty helpoimman kautta, El Caminolta kun ei slovareita löydy. Ainoa hitaampi kappale on Little Black Submarines, joka sekin lopulta yltyy runnovaksi rock-anthemiksi. Muuten biisit elävät ja hengittävät niillä pienillä rytmi- ja riffikikoilla, joista yhtyettä jo aiemmin kehuin.
Yksinkertaistettuna El Camino on loistava rock-levy. Siinä on groovea, siinä on munaa ja siinä on sielua. Tällä kolmiyhteydellä pärjää yleensä hyvin, ja siitä The Black Keysien viimeisin levy on loistava todiste.
Tekstit
