Julkaisuvuosi: 2006
Ensikosketus: 2006
Helmeilivimmät biisit: Yksi yö, Noidankehä, Tiimalasi
Löytyykö levyhyllystä: Ei, yllättävää kyllä




Viisi vuotta sitten ex-Flegmaatikko Leijonamieli yllätti jokaisen: mies, joka on tunnettu myös dj:nä ja tuottajana teki levyn bändin kanssa ja lyriikat olivat aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren miehen pohdintoja. Mutsin luota oltiin muutettu kotiin ja päiväkoomat jäivät historiaan, jos Flegmaatikkoja lainailee vertauskuvien luomiseksi.

Levyn kolme ensimmäistä kappaletta avaavat levyn teeman yksi kappale kerrallaan. Intron jälkeinen kappale Kääntöpiste käsittelee nuoren miehen astumista huolettomuudesta vastuulliseen aikuisuuteen, Yksi yö eron jälkeistä haikeutta ja tuskaa ja Noidankehä käsittelee masennuksen aiheuttamaa elämänilon menetystä. Loppulevy mennään samoissa merkeissä teemoja yhdistellen ja vähän käännellen. Myös pinnalliset ja toivemaailmoissa elävät räppärit saavat osansa Sanan ja Tähän on tultu-kappaleen riimeissä.

Lauluja sadepäivän varalle on erinomaisesti rakennettu levy. Yleispohdinnan kautta siirrytään henkilökohtaisemmille vesille ja hyvin äkkiä ollaan todella synkkien aiheiden äärellä. Vähitellen biisi biisiltä levy kevenee ja Leijonamielen riimeihin alkaa tulla lisää toiveikkuutta. Viimeisessä kappaleessa - levyn ainoalla hitillä - Laulu sadepäivän varalle Leijonamieli riimittelee jo elämän jatkuvan ja yksinäisyyden ja alakulon olevan vain välietappi. Koko levyn kestänyt matka alakulosta iloon toimii, koska koko levy etenee selkeällä kaarella, joka huipennetaan juuri niin kuin pitääkin.

Lauluja sadepäivän varalle on Suomiräpin unohdettu pieni suurteos, joka monen vuoden kuuntelutauon jälkeen kolahti entistä kovemmin. Harmi, että yhtye on hajonnut ja Leijonamieleen voi törmätä enää Palefacen dj:nä tai yllättävän hiljaisen reunionin tehneen Flegmaatikkojen riveistä. Tätä meininkiä kun olisi kuunnellut mielellään lisääkin.