6.0
Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Tenderoni, On the Lam, Everything You Wanted
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Vaikka Bloc Partysta tutuksi tullut Kele Okereke onkin oikeasti persoonana ujo kuin mikä, ei mieheltä ainakaan kunnianhimoa puutu. Sen todistavat Intimacyn jälkeiset feattaukset mitä erinäisimpien artistien (DJ Tiesto, Martin Solveig, Hercules and the Love Affair) kanssa ja ennen kaikkea debytointi vuonna 2010 sooloartistina, The Boxerin muodossa. Levyllä Kele todistaa, että konemusiikki on tullut jäädäkseen miehen musiikkiin.
Pitkäsoitto julkaistiin aikoinaan aika pienellä varoitusajalla. The Boxerin avaussinkku, elektroninen tanssikipale Tenderoni oli omassa erikoisuudessaan hyvin hämmentävä mutta samalla erittäin mielenkiintoinen - eihän se Bloc Partylta kuullostanut muuten kuin Kelen äänen muodossa. Jykevä ja tarttuva ralli teki tulevasta levystä yhden kesän odotetuimmista.
Pitkäsoitto julkaistiin aikoinaan aika pienellä varoitusajalla. The Boxerin avaussinkku, elektroninen tanssikipale Tenderoni oli omassa erikoisuudessaan hyvin hämmentävä mutta samalla erittäin mielenkiintoinen - eihän se Bloc Partylta kuullostanut muuten kuin Kelen äänen muodossa. Jykevä ja tarttuva ralli teki tulevasta levystä yhden kesän odotetuimmista.
The Boxerin avausraita on raivostuttava. Walk Tallista en ole vieläkään onnistunut pitämään - lallattelusta tulee ihan mieleen sotilaslaulut Full Metal Jacketista? Mutta avausraidan jälkeen pärähtää. Kakkosraita On the Lam on mukavan nopeatempoinen kipale ja kolmas biisi Tenderoni nostattaa fiiliksen oikeasti korkeuksiin. The Other Side ja Everything You Wanted ovat myös varsin onnistuneita kipaleita. Mutta siihen ne hyvät biisit oikeastaan jäävätkin. Jos vaisu Unholy Thoughts olisi esimerkiksi Bloc Partyn kappale, olisi se luultavasti bändin huonoin tuotos ikinä - huonompi varmaan kuin yksikään b-puolikipale, mitä bändi on koskaan tehnyt.
Kun näin jälkeenpäin ajattelee, olisi Bloc Party voinut vuonna 2010 kuullostaa tältä. Onhan bändi menny radikaalisti elektronisempaan suuntaan albumi albumilta.
Kun alkaa vaistomaisesti skipata tiettyjä biisejä levyltä, ei levykokonaisuutta voida kehua hyväksi. The Boxeriin tämä pätee varsin hyvin. Tenderonia ajan hammas ei kuitenkaan ole purrut, kuunnelkaa vaikka!