Keskitien poppauksesta viileään koneiluun
Viime viikolla kirjoittelin
indiehköstä poppauksesta ja rokkauksesta, mutta kyllähän sitä
tulee kuunneltua myös muutakin. Viime päivinä kuuntelussa on ollut niin sliipatumpaa poprokkausta kuin lumoavaa koneilua. Ja kyllä, kuuntelin myös Kendrick Lamarrin uutta. Ehkä
seuraavina päivinä kuunteluun tulee otettua taas indiempää menoa,
pitää miettiä.
John Mayer: The Search
of Everything (2017)
John Mayer on
amerikkalainen kaupallisesti menestynyt laulaja-lauluntekijä, jonka
uusin levy toimii yllättävän hyvin. Etenkin r'n'b/soul-vivahteilla
varustetut biisit, kuten Still Feel Like For Man ja Rosie, ovat piristäviä, mutta myös herkempi meno onnistuu koskettamaan. Hetkittäin niin Mayerin laulu kuin kitarointikin kuulostaa liian smoothilta, mutta suurimman osan ajasta Mayer jättää
itsestään ihan symppiksen kuvan.
Michelle Branch:
Hopeless Romantic (2017)
Myös Michelle Branch on
amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, ja Mayerin tavoin hän koki
läpimurtonsa 2000-luvun alussa. Toisin kuin Mayerista, Branchista ei ole kuulunut paljoakaan alkumenestyksen jälkeen. Nyt 4. soololevyllään hän poprokkaa hittiä hakematta mutta tarttuvasti. 14 biisiä on ehkä hitusen liikaa, mutta biiseissä ei ole vikaa, kuten nimibiisi osoittaa.
Leela James: Did It
For Love (2017)
Vahvasti ja taitavasti
tulkitseva Leela James on
perinteisen r'n'b/soulin osaaja ja jatkaa laadukkaalla linjallaan myös uusimmalla levyllään. Suurimmalla osalla biiseistä James tunnustaa antaumuksella ikuista rakkauttaan miespuolista rakastaan kohtaan mutta on levyllä myös erobiisejä, kuten
nimibiisi ja Don't Want You Back, eli ei Leela Jameskaan ihan kaikkea
siedä.
Tei Shi: Crawl Space
(2017)
Jos James pitää yllä
r'n'b/soulin perinteitä, niin Tei Shi rikkoo aktiivisesti
genrerajoja. Debyyttilevyllään Tei Shi liikkuu r'n'b/soulin,
unipopin ja elektronisen musiikin välillä
ennakko-luulottomasti, ja levyä kuunnellessaan saa kerran jos toisenkin ”wonder what's your next move” Tei
Shi, niin kuin hän itse laulaa Year 3K:llä. Videobiisi How Far antaa hyvin kuvaa siitä kuinka pitkälle Tei Shi on valmis menemään.
Little Dragon: Season
High (2017)
Ruotsalaisen Little
Dragonin imagoon ja musiikkiin kuuluu tietty outous, joka ei äidy
kuitenkaan liian vieraannuttavaksi, eli outoilussa on mukana myös
tarpeellinen määrä poppia. Viidennelle levylleen nelikko on saanut aikaiseksi niin tanssittavaa poppia (Sweet, Inner Cityn Good Lifea lainaava
Push) kuin seesteisempiä tunnelmointeja (Butterflies, Don't Cry), ja
lopputuloksena on kiehtova ja innostava
kokonaisuus.
Vanbot: Siberia (2017)
Ruotsalaisen Vanbotin
kolmoslevyllä on kiinnostava taustatarina – levy on tehty
junamatkalla Moskovasta Pekingiin. Biisejä kuunnellessa voikin kuvitella matkaavansa junassa jonain aurinkoisena päivänä. Biisit ovat pääosin utuisia ja levollisia,
eli vaikkapa ambient-poppia, kevyenä poikkeuksena hitusen tiukemmin
elektropoppaava Collide – Krasnoyarsk.
Roland Tings: Each Moment A Diamond (2017)
Aina silloin tällöin pitää
tarkistaa onko Cascine julkaissut jotain uutta kiinnostavaa. Tällä
kertaa se on tehnyt niin julkaisemalla (Yhdysvalloissa) australialaisen Roland Tingsin
uusimman EP:n, joka tarjoaa hyvinkin pätevää tanssittavaa koneilua. Nylon vokalisoima Higher Ground voisi toimia jopa
radiosoitossa, muuten biisit ovat viileähkö mutta riittävän
melodista ja sykkivää koneilua Hedonistin tavoin.