Kolkkoa mutta tarttuvaa
Julkaisuvuosi:
2017
Ensikosketus: 2017
Ensikosketus: 2017
Helmeilevimmät biisit: Find
a Way, Dive In, Night Haze
Löytyykö levyhyllystä:
Bandcamp, Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
Joulutauko venähti
hieman, mutta nyt alan taas bloggailemaan levyistä kerran pari
viikossa tahtiin. Vuoden ekan bloggauksen kohteena olkoon
helsinkiläisen Soliti-levymerkin uudemman bändin, Sonic Visionsin,
eka EP, Lost in Between. Muita vaihtoehtoja ekaksi bloggauskohteeksi
olivat: Koria Kitten Riotin Songs of Hope and Science,
Pintandwefallin Red and Blue Baby, Zacharius Carls Groupin Quiet
Despereation, Disco Ensemblen Afterlife ja Rainbowlickerin I Saw the
Light but Turned It Off, jotka ovat kaikki omissa tyyleissään
(respectively siis amerikanindie, indie poprock, indie folkrock, poprock
ja electropunk) onnistuneita tapauksia.
Kuten vaikkapa myös
Solitille levyttävä Big Wave Riders, Sonic Visions on vahvasti
vaikuttunut brittiläisestä -80 -ja -90-lukujen poprokkauksesta.
Tosin kun BWR tuo mieleen kesän, niin Sonic Visionsin musisointi
herättää assosiaatioita kylmempiinkiin vuodenaikoihin, tai ainakin
niihin kesän koleimpiin hetkiin. Sonic Visions tarjoaa siis hitusen
kylmemmän, etäisemmän ja hämyisemmän version menevästä brittiläisestä
poprokkauksesta kuin moni muu bändi, mutta silti menettämättä
sitä tarttuvuutta. Voisi ainakin kuvitella, että moni Definitely
Mayben aikaisesta Oasiksesta pitävä huumaantuisi myös Lost in
Betweenin biiseistä, etenkin niistä kolmesta viimeisestä, eli Find
a Waysta, hitusen lempeämmästä Dive Innistä ja hienoon
moniminuuttiseen kitaramellakkaan päättyvästä Night Hazesta. Ja
kyllä ne kolme ekaakin ovat ookoita, vaikkapa Lights Go Out, minä
vain jo kuuntelin ne omalta osaltani ”loppuun”, kun ne
julkaistiin sinkkuina viime vuoden puolella. Kokonaisuudessaan EP, joka puolituntisessa mitassaan kyllä käy ihan oikeasta levystä, on kivan ehdoton poprokkilevy, joka ei kalpene bändin esikuvien vastaaville.