New Yorkin Janita
Julkaisuvuosi:
2015
Ensikosketus: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: No
Excuses, Who's Gonna Tell the Wolf She's Not a Dog, What My Silence
Means
Löytyykö levyhyllystä:
Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
Janita on tehnyt jo
pitkään, lähes kaksikymmentä vuotta, uraa Yhdysvalloissa. Mitään
suurta läpimurtoa ei ole tainnut tapahtua, mutta vaikka levytysten
välit ovatkin pidentyneet – edellisestä levystä oli jo viisi
vuotta – niin ura on pysynyt käynnissä, ja nyt juuri julkaistu
Didn't You, My Dear? on jo hänen kuudes englanninkielinen levynsä
ja yhteensä kahdeksas levy. Janita on urallaan tehnyt niin
soulahtavaa poppia kuin jazzahtavaa tunnelmointia, ja nyt vuorossa on
tunnelmallista poprokkausta.
Didn't You, My Dear? on
hieno erolevyn nimi, ja siitä levyssä varmasti pääosin on kyse.
Tosin ihmissuhteita enemmän biiseissä käsitellään omaa
eheytymistä ja voimaantumista, eli eron jälkeen tapahtuvia asioita.
Levy alkaa neljällä sävykkäällä tunnelmapalalla, joista toisena kuultava hienosti kehittyvä Beautiful You Are vihjaa, että Janitalta ja taustabändiltä sujuu myös ärhäkämpi meno. Viitosbiisi No Excuses ja etenkin seiskabiisi Who's Gonna Tell the Wolf
She's Not a Dog tarjoavatkin uhmakasta ja erittäin onnistunutta "rokkausta", ja What My Silence Means yhdistää tuon kaksikon itsevarmuuden ja uhman tunnelmointiin. Sitä seuraava Clap Hands on periaatteessa onnistunut ja taputtamaan innostava, mutta on ehkä tekstiltään hitusen liian amerikkalainen ja sovitukseltaan ja myös tulkinnan osalta enemmänkin Fiona Applea kuin Janitaa. Levyn päättävä pianoballadi Won't Make a Sound on kaunis, herkkä päätös levylle, jota voi hyvinkin pitää erittäin onnistuneena. Hyvä Janita!