Levyn huumaavuus
7.5
Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: Exterminator, Swastika Eyes (Jagz Kooner Mix), Keep Your Dreams
Jos vaihtoehtoina olevista viidestä vuonna 2000 julkaistusta levyistä yksi on sellainen, jota en ihan välttämättä itselleni työn alle haluaisi, arvatkaa, kenelle arpaonni tuon levyn suo? Jep. No ei kait siinä, kuunteluun vaan. Ja oikeastaan hyvä niin, muuten olisin taas jäänyt jostain paitsi.
Ennen projektiin ryhtymistä käsitykseni Primal Screamista oli jokseenkin erilainen - rankempi, huuruisempi ja psykedeelisempi. Jotain lievästi överiä. Toki skottien jokainen levy on ollut jollain tasolla edeltäjästään eroava, mutta ehkä myös ihan vain bändin nimi on vaikuttanut mielikuvaani, who knows. XTRMNTR (exterminator) on itseasiassa varsin kelpo lätty. Sinänsä se ei ole ihme - toistavathan soundit pitkälti Chemical Brothersin, joka kuitenkin on kuulunut kuuntelulistalleni vuosia, kaavaa. Pylly keikkuu rytmien tahtiin vaikka kuinka yrittäisi pidätellä. Etenkin levyn nimiraita sekä Swastika Eyes (Jagz Kooner Mix, se Chem Brosien versio ei kipua yhtä korkealle) pakottavat jalat liikkeelle ja vispaamaan.
Toisaalta epätasaisuuttakin löytyy: Pills sekä Insect Royality menevät vähän liiaksi räpin puolelle, vaikka kymmenen vuotta sitten olisinkin luultavasti rakastanut niitä täysillä. Harmi, että bändi meni minulta silloin täysin ohi. Osittain jonnekin elektronisen progen puolelle kääntyvää äänivyörysettiä taas löytyy Acceleratorin ja Blood Moneyn suunnalta. Ne tuovat vaihtelua kokonaisuuteen, mutta jäävät muuten pohjamutiin. Keep Your Dreamsissa tiputetaan hetkeksi pää tyynyyn ja chillataan vain. Hassuinta on, että levy tuntuu kohtalaisen lyhyeltä, vaikka siinä on yksitoista biisiä, joista useampi on yli kuusi- tai seitsemänminuuttinen. Ehkä se kertoo jotain viihdyttävyydestä. Kansitaiteesta täytyy kyllä sanoa sen verran, että sävyt ovat metkat, mutta taitto ihan hirveä (itseasiassa ylempi puolikas on vielä ihan jees, alempi ei).
Vaikka XTRMNTR on hieman turhan epätasainen eivätkä kaikki biisit iske, jää Primal Scream vakkarikuuntelulistalle tästä hetkestä eteenpäin. Joten kiitos, Jarmo! Teemaviikko, jolloin ei itse saa päättää
omaa arvioitavaa levyään, on itseasiassa loistava keino päästä täyttämään sivistyksessä olevia aukkojaan tai vaihtoehtoisesti palata vanhojen lemppareiden pariin.
Sitten on niitäkin epäonnisia, jotka joutuvat tuskailemaan sellaisten
musiikkimuistojen kanssa, jotka olisi halunnut jo jättää unholaan. Sen
enempää paljastamatta odotan mielenkiinnolla huomista.
Tekstit
