Kiinnostaako levy, jolla on sekä maailman paras biisi että kunnianosoitus saksalaiselle heavy-legendalle?
Julkaisuvuosi: 2005
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: The Eyes of Winona, Meine Lovesong, I’m So Happy but She’s So Sad
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: The Eyes of Winona, Meine Lovesong, I’m So Happy but She’s So Sad
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,6
Joskus
selailen levyhyllyäni ja yllätyn, kun löydän levyjä, joita en edes muista
omistavani. Tammikuun alussa kätöseni sattuivat osumaan All Starsin levyjen
kohdalle, ja pääsin nautiskelemaan uudelleenlöytämisen ilosta. I’ve Seen You
All Before ja Better Alone -ep ovat nekin mainioita levyjä, mutta Older,
Slower, Softer on se, joka jäänee aktiivisempaankin kuunteluun.
Older,
Slower, Softer on mainio esimerkki siitä, millaista musiikkia syntyy, kun bändin
ei joko hyödytä tai tarvitse miettiä myyntilukuja ja kun bändillä on rohkeutta
toteuttaa mitä kummallisimmat ideat. Vai mitäs sanotte siitä, että Older,
Slower, Softer levyn avaa Honolulu Winter -instrumentaali, joka kuulostaa
Agentsilta aavikolla, ja levyllä on kunnianosoitukset niin Gösta Sundqvistille
kuin The Scorpionsin Klaus Meinellekin? Missään vaiheessa homma ei kuitenkaan
tunnu tahalliselta erikoisuudentavoittelulta.
Suomalaisella
indie-/kitarapopilla tuntuu tällä hetkellä menevän ehkä paremmin kuin koskaan, mutta hyviä
levyjä tehtiin aikaisemminkin, vaikka juuri kukaan ei sitä tuntunutkaan
huomaavan. He Worships Satan -biisin Weezer/Penniless -poppailun, If You Want
Your Nose to Bleedin röyhkeän säröilyn ja I’m So Happy but She’s So Sad -kappaleen
ihanan twee-popin olisi suonut päätyvän mahdollisimman monen kuuluville. Older,
Slower, Softer -levyn todellinen mestariteos on kuitenkin The Eyes of Winona. Tiedän, että olen tässä blogissa
viljellyt ylisanoja ja superlatiiveja ennenkin, mutta nyt olen asiastani varma:
The Eyes of Winona on maailman paras biisi - yksi niistä monista. Kauniisti
Teenage Fanclubin hengessä soivan Winona Ryderille omistetun rakkauslaulun tekee
täydelliseksi seuraava säkeistö: ”Though shopping with you/ain’t always a
pleasure/Well honey I treasure all of your flaws.” Kaikenlaistahan se kestää ja
niin edelleen.
Older,
Slower, Softer -levyllä on toki puutteensa: biisimateriaali on epätasaista, laulajien
artikuloinnista tunnistaa ”suomi-aksentin” ja sanoitukset ovat ajoittain
nerokkaita, välillä kömpelöitä ja hetkittäin käsittämättömiä. Kuuntelijana
annan puutteet kuitenkin pyytämättä anteeksi, sillä Older, Slower, Softer on sympaattinen,
tarttuva ja piristävä, vaikkakin melankolinen, levy. Tällaisia levyjä ei voi
maailmassa olla liikaa.
Tekstit
