Omasta puolestakin on hauska taas bloggailla levyistä. Tarkoitus olisi keskittyä ensi alkuun lähinnä alkuvuonna julkaistuihin levyihin ja vasta niiden jälkeen alkaa kirjoittamaan uunituoreista levyistä, mutta teen heti alkuun poikkeuksen ja kirjoitan amerikkalaisen Brettin debyyttilevystä, jonka Cascine julkaisi äskettäin.

Cascine on amerikkalainen levymerkki, jonka rosteriin kuuluu mm. Shine 2009 – Sami Suova muuten julkaisi juuri sooloEP:n – sekä Chad Valley ja Selebrities, jonka kakkoslevystä kirjoitin viime vuoden viimeisen arvioni. Vaikka Cascinelle levyttävät yhtyeet ja artisti eivät ole aivan samasta sapluunasta veistettyjä, niin sille on kuitenkin muodostunut hyvin selkeä oma linja, jonka kiteyttäisin sanoihin 1980-luku, kesä, ihmissuhteet ja keveä ja kirkas saundi, ainakin mitä tulee sen popimpiin julkaisuihin. Brett jatkaa tuota samaa linjaa, vaikka onkin ehkä muita Cascinen bändejä suoraviivaisempi ja jäntevämpi menossaan. Silti heidänkin laulunsa ovat 1980-luvusta vaikuttuneita, kesäisiä ja kirkassaundisia tarinoita parisuhteen eri vaiheista, lähinnä painnottuen eroon vaikka muutama onnellisempikin biisi on levylle päätynyt.

Levyn vahvuus on sen monipuolisuus; siltä löytyy niin kepeää ja tunnelmallista poppausta, vauhdikkaampaa elektropoppia, synkempää ja kyynisempää menoa kuin elektronista dreampopleijuntaakin. Ja kaikki toimii. Levyn videobiisi Lovers, jolla laulaa toisen Cascinebändi Yumi Zouman Kim P, on tosin minulle hieman liiankin kevyttä ja sitä seuraava synkistely Confidence menee hieman ärsyttävyyden puolelle. Mutta niiden vastapainoksi levyltä löytyy myös helmiä, kuten tarttuvuuden ja kyynisen tekstin loistavasti yhdistävä Goon, euforinen Golden ja tunnelmallinen Trash. Kaiken kaikkiaan Brettin debyytti on hieno kesälevy ja hieno Cascinelevy.