Jos kuulisit korvillani kaupungin, kuulisit varpusten heränneen henkiin viimeinkin, viimeinkin

Julkaisuvuosi: 2005
Ensikosketus: 2006
Helmeilevimmät biisit: Suudelma, Ikuisesti, Kevään ja kesän tähtikuvioita
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Hämeenlinnasta kotoisin oleva Ultramariini tekee musiikkia pikkukaupunkien yksinäisiin iltoihin, hetkiin jolloin tekee mieli pohtia elämän kipukohtia. Jostain syystä se ei ole koskaan saavuttanut ”skenen” sisällä mitään laajempaa arvostusta. Ehkä syy on sovituksissa, ehkä liiallisessa suurieleisyydessä, tai tunteiden suoruudessa. Itselleni Ultramariini tuli tutuksi jostain television kautta nähdystä show’sta, jossa he soittivat Elohopeaa-hitin. Internetin kautta törmäsin musiikkiin uudelleen – kappale kappaleelta siihen kasvoi kiinni.

Ultramariinin musiikki on suomalaiseksi indie-rock-popiksi röyhkeän massiivista. Se käsittelee suuria elämää liikuttavia tunteita suoran rehellisesti. Se asettaa itsensä mahdollisen pilkan kohteeksi olemalla häpeilemättömästi itsensä. Se on musiikkia, jota ei ole keitetty kivikovaksi itseironisia defenssejä täynnä olevassa maailmassa.

Levyn kansi antaa viitteitä siitä, millaisissa tunnelmissa Kevään ja kesän tähtikuvioissa liikutaan. Toisin kuin debyytti Juuri ja juuri olemassa, Kevään ja kesän tähtikuvioita ei sisällä hittejä. Se on melko hitaasti syttyvää musiikkia, mutta joskus hyvä hidas syttyvyys on hyvä ominaisuus. Levyä ei kuluta loppuun niin nopeasti, se kasvaa itsestään pään sisällä. Tämä johtuu ehkä siitä, että Ultramariinin kappaleet on luotu osista, ne eivät nojaa yksittäisiin melodisiin nerouksiin. Kitara- ja syntikkamelodiat vellovat toisiaan täydentävästi. Kevään ja kesän tähtikuviot pelaa tunnelmilla, sen maailmaan kuuluu pikkukaupunkiromantiikkaa, vaikeita ihmissuhteita ja menneisyyden traumoja. Matti Johannes Koivun tunteikas ääni tukee levyn äänimaailmaa ja lyriikoita täydellisesti.  

Suudelma maalaa kuvan talvisesta kaupungista, ystävistä, vai kenties rakkaista, jotka etsivät merkitystä elämilleen. Toiveikas Ikuisesti käy läpi masennuksen tunnelmia.  Viimeiseksi kappaleeksi jätetty nimikkokappale summaa levyn tunnelman hyvin,  se kasvaa hitaasti suuriin mittoihin ja lopussa laskeutuu nopeasti takaisin unelmoiviin, yöllisiin tunnelmiin.

Ultramariinin musiikki, ja erityisesti Kevään ja kesän tähtikuvioita, kuin tehty nautittavaksi yöllisillä yksinäisillä pyöräily- ja kävelyretkillä lähimmälle ABC:lle. Kappaleet tapahtuvat paikoissa ja kuvaavat tunteita, jotka kuuntelija voi yhdistää omaan elämäänsä.