Käsitys mummoloista
Ensikosketus: 2005
Helmeilevimmät biisit: Forever Lost, Love Me like You, Don't Give Up the Fight
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,6
Keskiviikko
tarkoittaa sitä, että vuorossa on jälleen 60-lukuisesti soiva, aurinkoinen ja
hitusen unohdettu pophelmi! Jos ollaan tarkkoja, tämän keskiviikon levy on vain
helmehkö, sillä pitäähän minunkin vähän uusiutua, kehittyä ja kasvaa ihmisenä.
Kahden
sisarusparin muodostama The Magic Numbers oli viime vuosikymmenen puolivälissä
hetken aikaa kova sana ahkerasti lukemissani poplehdissä. Miksipä ei olisi
ollut, sillä bändin nimeä kantanut debyytti on oiva sekoitus tarttuvia
kertosäkeitä, kättentaputuksia, stemmalauluja ja muuta vastaavaa kivaa, josta
maailmassa ei varsinaisesti ole pulaa mutta jota on kivaa, ellei välttämätöntä,
kuulla uudestaan ja uudestaan. Noin vuosi debyyttilevynsä jälkeen The Magic
Numbers ryssi uransa kelvottoman keskinkertaisella kakkoslevyllä, mutta vuonna
2005 kaikki oli vielä hyvin näillä keskivertoa parrakkaimmilla pitkätukilla.
Syy tähän
kirjoitukseen on Forever Lost, The Magic Numbersin tähtihetki ja ainoa
täydellisen onnistunut biisi. Forever Lost on kaihoisa mutta hymyilyttävä,
simppeli mutta huolellisesti sovitettu, tarttuva mutta kestävä. Se on biisi, jossa aiemmin mainitut ainekset yhdistyvät
joksikin merkittäväksi.
Forever
Lostin lisäksi The Magic Numbersilla on toki monta muutakin erinomaista
popbiisiä, mutta levyä vaivaa kolme kiusallista ongelmaa. Vakavin ongelmista on
se, että liki kaikki levyn biisit ovat noin paria minuuttia pitempiä kuin olisi
tarpeellista. Kun levyllä on mittaa 13 biisiä, ongelma on varsin merkittävä. Lisäksi
biisit kuten The Mole ja This Love ovat sanalla sanoen tylsiä. Ne olivat sitä
seitsemän vuotta sitten tehokuuntelun aikaan ja ovat edelleen, parin vuoden
tauosta huolimatta. Kolmas ongelma on se, että levy on vannoutuneelle
nössöpopparillekin liian kiltti, puhtoinen ja harmiton. Vaikka nuoruuteni
hiljalleen hupeneekin, en silti tahtoisi kuunnella levyä, jonka voisin antaa
mummolleni joululahjaksi. Ajatella, että tällaista minä kuuntelin juuri 20
täytettyäni!
The Magic
Numbersin debyytin kaivaminen levyhyllystä toiminee mukavana muistojen
virkistäjänä niille meistä, jotka tutustuimme bändiin viime vuosikymmenellä,
mutta jos The Magic Numbers ei ole entuudestaan tuttu, en koko levyä rohkene
suositella. Yksi biisi riittää.
Tekstit
