tag:blogger.com,1999:blog-1200940088866761733.post7299264952352282725..comments2020-09-16T02:13:35.878+03:00Comments on Levy päivässä: #328 Heaven or Las vegasJuhohttp://www.blogger.com/profile/15531946051472632723noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1200940088866761733.post-18467463074171150502013-09-18T18:12:00.375+03:002013-09-18T18:12:00.375+03:00Kyllä levyllä on kunnon lyriikoita, niihin ei vain...Kyllä levyllä on kunnon lyriikoita, niihin ei vain saa kovinkaan helposti otetta. Minulle nuo 90-luvun CT-levyt ovat tutumpia, ja niistä olen tainnut kuunnella eniten Four Calendar Cafea ehkä juuri sen takia, että tekstit täydentävät musiikkia. En ollut aiemmin kuullutkaan Violet Indianasta, alan tutustumaan, kiitos! Pekka https://www.blogger.com/profile/11948140794292783352noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1200940088866761733.post-52157471998011246062013-09-18T14:43:33.559+03:002013-09-18T14:43:33.559+03:00Mulla on niin paljon rakkautta tätä levyä kohtaan....Mulla on niin paljon rakkautta tätä levyä kohtaan. Kokonaisuutena CT:n parhaimmistoa, vaikka yksittäiset suosikkibiisit löytyvätkin muilta levyiltä/EP:iltä. Mitä tulee lyriikoihin, CT:n ensimmäisillä levyillä ne olivat pelkkää tajunnanvirtaa ja sanakirjan yksittäisiä sanoja, mutta mielestäni tällä levyllä jo ihan "kunnon" lyriikoita. Dream popia tuskin olisi ilman Cocteau Twinsiä. Harmi, ettei Violet Indiana koskaan lyönyt itseään läpi.Tanjahttps://www.blogger.com/profile/12074732990578798212noreply@blogger.com