Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2000
Helmeilevimmät biisit: Onks tää joku vitsi vai?
Löytyykö levyhyllystä: Löytyi.



Kyllä, arpa osui kohdallani Limp Bizkitin "klassikkolevy" Chocolate Starfish and Hot Dog Flavored Wateriin. Pahintahan ei ole se, että levy on aivan sysipaska, niin kuin te kaikki tiedättekin, vaan se että joudun kohtaamaan yhden pahimmista musiikillisista luurangoista kaapissani silmästä silmään.

Olin siis reilu kymmenen vuotta takaperin Limp Bizkit-fani. Kun Take A Look Around julkaistiin, olin ihmeissäni. Miten jotkut pystyvät yhdistämään räpin ja metallin tuolla tavalla yhteen, ja miten Vaarallisen tehtävän tunnarista ollaan saatu noinkin räjähtävä versio tehtyä? En toki vastannut omaan kysymykseeni silloin, vaan menin kauppaan ja ostin sinisen New York Yankees-lippiksen Fred Durstin inspiroimana ja lähtihän ne levytkin kaupasta.

Yksitoista vuotta myöhemmin: levyn kuuntelu tuottaa tuskaa. Nostalgian sivuuttaminen on lähes mahdotonta levyä kuunnellessa, koska Limpparit (vaikka Nuorgam kuinka väittäisi, että lempinimi on Limpit, niin kyl se on oikeesti Limpparit) oli niin järkyttävän iso bändi ikäisilleni back in the days, mutta jos kaikesta huolimatta levyä kuuntelee objektiivisesti, niin eihän levyllä ole hyviä puolia juuri ole. Durstin räpeissä ei ole ideaa navanalusvitsejä enempää, eikä Wes Borlandkaan ole levylle saanut luotua kovinkaan kummoisia riffejä.

Parhaat hetket nyt vanhempana ovat levyn hitaammat biisit. Niissä Durst pystyy jo vähän suoltamaan muutakin itsestään ulos kuin kirosanahokemia ja Borland pääsee jyystämään muutakin kuin geneeristä pomppuriffiä. The One, It'll Be OK ja Boiler ovat siis näitä kappaleita, joilla on jo vähän ideaa. Muuten levy on tylsää teinipojan märkää unen sanoiksi muuttamista.

Vuonna 2011 Limp Bizkitin kolmas levy kuulostaa laiskalta, tylsältä ja kaikin puolin lapselliselta. Nostalgiapäissään levyn biisit saavat vielä jotain säväreitä jotain aikaan, mutta jos levyä pitäisi keskittyneesti kuunnella, niin melkein voisi ottaa yhteyttä Amnestyyn ihmisoikeuksien rikkomuksesta. Kiitos vaan Juholle oivasta levyvalinnasta ja omasta arpaonnestani. Ensi viikolla ei onneksi enää tarvi kärsiä.